Pages

Leidit Lonnalla

1

Heinäkuun puolessa välissä hurautin junalla Helsinkiin. Pyörin muutaman hetken kaupungilla ja sitten lähdin kävelemään kohti Kauppatoria. Pidin itseäni ihan hulluna ja harkitsin vielä, että jättäisinkö vaan menemättä. Siellä nimittäin tiesin tapaavani naisia, joita en koskaan ollut ennen tavannut ja mua pelotti, etten viihdy.

Menin kuitenkin, ostin lipun Lonnan saaren kautta kiertävälle Suomenlinnan lautalle, astuin kyltin takaa ja näin sen porukan johon olin suuntaamassa. Hetken aikaa ajattelin, etten vaan pysty kävelemään tyttöjen luo. Niin paljon mua jännitti. Mutta kävelin kuitenkin. Ja heti siitä hetkestä, kun Ninnumaaria nappasi mut halaukseen niin jännitys helpotti ja nauru alkoi raikaamaan. Eikä sen järkeen tarvinnut hetkeäkään jännittää.

6 011 2

Livin up a notch -blogin Ninnumaaria oli lähestynyt pientä bloggajaporukkaa tapaamista ehdotellen. Ja eräänä kauniiksi kääntyneenä heinäkuisena iltana pienelle Lonnan saarelle kerääntyi ihana ja hyväntuulinen joukko ihan mahtavia tyypejä. Mun lisäkseni paikalla oli siis Ninnumaaria, Ida, Jonna, Lili, Cara, Marianne, Emmi ja Linda!

En ollut tavannut ketään heistä aikaisemmin, mutta voi että kuinka hyvin koko porukka keskenään viihtyi. Me kaikki taidettiin olla samaa mieltä. Näiden upeiden naisten seurassa oli helppo olla, puhetta ja naurua riitti, eikä kiusallisia hiljaisuuksia todellakaan tarvinnut pelätä!

Me aloitettiin ilta istumalla pikkuisen Lonnan rannalla kuohuvaa ja valkkaria kilistellen. Viinit oltiin saatu Norex Spirits Oy:ltä. Kuohujuomaksi poksautettiin pullo Parés Baltà Brut "b" -kuohuviiniä, joka kuivuudestaan huolimatta oli aika helppoa juoda. Itse en mikään superkuivan ystävä ole, mutta tämä maistui silti paremmin kuin hyvin. Kuohuvat poksauteltuamme maistettiin myös Live-a-Little Wildly Wicked White -viiniä, joka taisi ihastuttaa meitä kaikkia erityisesti nimellään. Eipä sillä, että viinin maussa tai luomuudessakaan olisi valittamista ollut!

010
012 015

Rannalta siirryttiin Ravintola Lonnan puolelle syömään. Me istuimme sisällä, mukavassa pienehkössä ravintolassa, jonka sisustuksessa yhdistyi ihanasti kynttilänvalon tunnelmallisuus, puupöytien ja kukkien raikkaus sekä tiiliseinän ja ikkunan takaa näkyvien koneiden karuus. Pihalla olisi ollut myös ihana ja tilava terassi, jossa olisi voinut istua ilta-auringosta nauttien.

Ruoka ravintolassa oli myös ihanaa! Söin aivan taivaallista paistettua siikaa. Pääruokien kanssa pöytiin tuotiin lisukkeita - pöydissä kiertävistä kupeista jaoimme kalan tai karitsan seuraksi varhaisperunaa, kaalia ja couscousta. Maut olivat ihanan puhtaita ja jotenkin suomalaisia. Sitä kalaa on tehnyt mieli tuon illan jälkeen kerran, jos toisenkin!

3 013 4 014 5

Ravintolasta suuntasimme lautalla ihanassa ilta-auringossa (ja tuulessa) Suomenlinnan kautta kohti kauppatoria. Hiusten hulmutessa tuulessa ja naurun raikaessa tuo vajaa puolituntinen hujahti kyllä nopeasti. Pienten viritelmien ja itselaukaisimen avulla Ida sai nappaistua meidän koko porukasta vielä jopa onnistuneen ryhmäkuvan.

Kun oltiin jälleen turvallisesti kuivalla maalla, kipaistiin me vielä Esplanadia pitkin yksille Ravintola Teatteriin. Kilisteltiin vielä Bellineillä ja jatkettiin jutustelua. Aivan liian pian kello kuitenkin alkoi lähentyä yhtätoista, jolloin mun oli huikattava heipat näille ihanille naisille ja hipsittävä kohti rautatieasemaa.

8 7 9 018 017 016

Mulla oli aivan ihana ilta! Junassa (pienessä laskuhumallassa) istuessani vielä fiilistelin sitä, kuinka mahtava päivä tuo heinäkuinen tiistai olikaan ollut. Ihan oikeasti vielä harkitsin, etten edes saapuisi tapaamispaikalle! Onneksi tulin järkiini ja menin, sillä tuon ihanan illan jälkeen olin saanut niin paljon nauruterapiaa ja kahdeksan ihanaa ystävää.

Tällä porukalla me vielä tavataan uudestaankin. Ja silloin ei tarvitse jännittää edes aluksi!

Kiitos vielä Ninnumaaria organisoimisesta ja tytöt ihanasta illasta ja upeista kuvista. Kaikissa kuvissa, jotka eivät ole itse ottamiani lukee kenen ottama se on. Itse olin sen verran laiska kuvailija tuolloin, että tyttöjen kuvat kyllä pelastivat paljon! Ja huikeaa materiaalia löytyi myös ihan vaan kotialbumiin jätettäväksi... hih.

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.