Pages

2, eikun 4, eikun 24 -vuotiskakkuja

Muutama viikko sitten meillä oli aihetta juhlaan kun ensin tuo puoliskoni vanheni vuodella ja seuraavana päivänä meidän kihlautumisesta tuli vuosi. Me sovittiin, ettei järjestetä mitään hössötystä kihlapäivän kunniaksi, vaan säästetään nekin rahat parempaan tarkoitukseen (esim. häätilille). Syömään piti mennä, mutta en ollut sellaisessa kunnossa, joten oltiin vaan kotona. 

Sen verran kuitenki pakotin itseni jaksamaan, että leivoin synttärisankarille synttärikakkua. Viime vuonna leivoin yhteensä neljä, mutta tänä vuonna riitti kaksi joista toinen oli vähän huijausta sekin. Aikamoinen vähennys viime vuodesta, mutta riitti kuulemma enemmän kuin hyvin yhdelle syöjälle! 

Vuosi sitten lanseerasin yllärinä synttäripäivän aamupalakakun. Kun sankari suuntaa töihin heti juhlapäivän aamusta, niin mikäpä sen parempi ylläri, kuin pienen pieni aamupala-kokoinen täytekakku jääkaapissa odottamassa? Tänä vuonna en kertakaikkiaan jaksanut leipoa aamupala-kakkua, joten tein huijauskakun.

kakku1

Tuo kakku on nimittäin kasattu niin, että ostin kaupasta valmiin kääretortun, josta leikkasin viipaleita kerroksiksi ikäänkuin kakkupohjaa korvaamaan. Näiden väliin sipaisin vielä vähän lisää mansikkahilloa ja kermaa ja koko komeus kermahunnun alle piiloon. Ettei ihan tylsäksi menisi niin pursotin sulatetusta suklaasta muutamat koristeet kakun päälle. Hyvältä näytti ja kuulemma maistuikin, eli mission accomplished!

Varsinaiseen synttärikakkuun tekemistäni koristeista naureskeltiin, että taisin olla vähän hämmentynyt siitä minkä ikäiselle sankarille se olikaan tulossa. Kaksi, ei kun neljä, eikun kakskytneljä vuottahan se oli! Pohja oli ihan perus tumma sokerikakkupohja ja täytteenä tästä Kinuskikissan täytteestä idean saatuani nutellaa, tuoreita mansikoita ja vaniljakermaa.

WP_20130817_008

Meni kyllä niin sata asiaa pieleen tuossakin kakun teossa, että taas itku tuli ja hermo kiristyi. Kaiken kruununa pursotuspussi räjähti kakun ja minun ja pöydän ja lattian ja keittiön maton päälle. Kyllä kiehutti.Tai oikeastaan se oli jo niin jäävuoren huippu, että nauroin ihan hillittömästi (ja itkin vaan vähän).

Joten joo, ei näytä pursotukset ihan sille, mitä olin suunnitellut, mutta eipä paljon kiinnostanut enää korjailla.

Mitäs ootte mieltä? Harrastaako kukaan muu enää edes synttärikakkuja? Minäkään en kakun syömisestä välitä, mutta leipominen on kivaa.

4 Kommenttia

  1. ihanat kakut! musta niitä on kans ihana leipoa vaikka se syömispuoli nyt ei hirveesti innosta mutta just niiku sanoit, leipominen on huippua=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Heh, hauskaa, että joku muukin on samaa mieltä...! Onneks on kavereita joille voi syöttää leipomuksensa :)

      Poista
  2. Tuon ekan kakun idea pitää ottaa ylös. Ihan mahtava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ilman muuta pitää mielessä! Ja kyllä ilahdutti päivänsankaria :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.